Niin se vaan on, että kesälomat on tältä erää vietetty ja huomenna olisi startattava pyörä kohti työmaata. Miten voikaa viisi viikkoa mennä näin nopeasti? Eipä pidä valittaa ainakaan keleistä. Koko loma kun sattui tälle ihmeen lämpimälle hellekaudelle. Tai no sen verran ehkä pientä valitusta, kun on niin kuuma ajaa jopa pyörällä.
Kovin suuria reissuja ei tullut lomalla tehtyä. Sinällään harmi, koska olisihan ollut vaikka mitä kivaa tapahtumaa koko Suomen maa täynnä. Osa syy oli kyllä tämä mahoton helle. Toinen oli se, että kun sitä tekemistä tuntui olevan kotonakin.
No ei suinkaan koko kesää kotona vietetty, vaan tulihan sitä kilometrejä Hondiaisiinkin. Loman aloittaijaisiksi kävimme veljeni ja tämän vaimon kanssa Kalajoella. Hyvät oli tiet ajella Länsi- rannikolle. Kalajoella katsastimme loma-asuntomessut. Johan oli hulppeita taloa, todellakin taloja. Ei oikein sovi minun ajatusmaailmaani tuollainen ”mökkielämä”. Hyvä puoli noissa ”mökeissä” kyllä on se, ettei siellä tarvitse nurmikon ajamiselle vaivata ajatustakaan. Jokapuolelta kun löytyy vain hiekkaa.
Toinen pidempi reissu tehtiin Lieksaan. Ajoimme pyörillä Kolille ja hyppäsimme sieltä autolauttaan. Vajaan kahden tunnin laivaretken jälkeen olimmekin Lieksassa. Voi vitsi, miten kauniita maisemia. Lautalla puhaltanut tuuli viilensi mukavasti aika hikisen ajourakan jälkeen. Todellakin meinasi jo iskeä heikkous paahtavassa auringonpaisteessa. Minä kun en ajopuvustani luovu, oli sitten lämpöä sitten 5 tai 35 astetta. Onneksi oli varavaatteet laivamatkaa varten. Ei tarvinnut istuskella ”toppapuvussa” koko matkaa. Lieksassa kävimme paikallisissa raveissa. Minä viihdytin paikallisia katsojia vaihtamalla vaatteita metsäpusikossa 😀
Kävin minä itseksenikin pyöräreissulla kotipuolessa. Sain kokeillä, miten ne Hondan valot yöllä toimivat. Hyvinhän ne valaisivat. Paremmin kuin oman nelipyöräisen laput. Arvata saattaa minkälainen oli ajopuvun sisähaju, kun vedin kuteita niskasta ajopäivän jälkeen 😀 Suihkuun ja sassiin. Vähän kuin olisi istunut saunassa koko päivän. No ei passaa valittaa. Onnellinen olen, ettei satanut vettä. Onhan se lämmin kuitenkin paljon mukavampi, kuin vesi ja koleus. Täytyy vain muistaa pysähtyä juomaan tarpeeksi usein. Sitä kun ei aina vaihdin huumassa muista.
Pitkät reissut jäivät ainakin loma-ajalta tekemättä. Uusia suunnitellessa. Toisaalta nuo kaksi karvaista kaveria verottavat ajopäiviä ja pidempiä reissuja. Niille kun ei olla vielä keksitty sopivaa matkustustapaa pyörien kyytiin. Ehkä se olisi sitten peräkärry tai sivuvaunu hommattava, niin päästäisiin koko perhe reissun päälle.
Onhan tässä vielä kesää ja syksyä jäljellä mukavasti, jotta eiköhän sitä pyörän selkään pääse vielä hyppäämään muutakin kuin työmatkoille. Ja jos syksy ja talvi sattuu mukailemaan viime talvea, sitä saa pyöräillä vaikka uuden vuoden viettoon.
Nyt pitäisi siis kääntää tämä sisäinen kello työaikaan ja yrittää nukkua edes muutama tunti ennen herätyskellon armotonta muistutusta alkavista töistä.
Adios amigos ja sillein! Hyvää alkavaa työsyksyä mulle vaan 🙂
Niinhän siinä kävi, että kesä tulla huristeli ja juhannuskin vietettiin sateesta ja viileästä kelistä huolimatta. Heinäkuun ensimmäistä päivää jo elellään ja loma kurkkii viikon päässä. Mikäpäs siinä, mukavan oloista keliä tuo ainakin lupaa.
Pyöräiltyä on tullut kelistä huolimatta. Sehän on vain pukeutumiskysymys, eikös niin 😉 Ensimmäisinä hellepäivinä tuli käytyä pyörällä töissä ja harjoiteltua sitä kaupunkiajoa. Hyvä niin, alkaahan tuo kaupungissa päristelykin sujua.
Muutama pidempi lenkki on tullut myös heitettyä. Onneksi tuo ukko- kulta tietää ja tuntee nämä Suomen tiet paremmin kuin omat taskunsa, niin mukavan mutkaisia reittejä löytyy ihan läheltäkin. Onnea on ollut matkassa siinä mielessä, ettei sade ole haitannut ajoa kuin viimeisimmällä Viitasaaren reissulla.
Varusteet ovat kyllä tällaisessa suomalaisessa säässä melkoisen tärkeässä osassa. Itse kun tahdon olla melkoisen herkkäkaulainen vilukissa, tarvitsen jos jonkinlaista lämmikettä. Kuopion mp- messuilta ostin keväällä kaulasuojuksen, joka pitää mainiosti tuulen ulkopuolella. Se on myöskin sen verran suuri, että lämmittää mukavasti myös harteita. Lämpöisillä keleillä kaulaan riittää normaali tuubi. Olen huomannut hyväksi varustukseksi myös laskettelusukat. Saumat eivät paina ja ne lämmittävät kivasti viileämmällä kelillä. Näpit minulla tahtoo myös kylmettyä pidemmässä ajossa. Siihen en ole vielä löytänyt hyvää ratkaisua. Olisikohan kahvanlämmittemet hyvä juttu?
Tuostapa tulikin hyvä aasinsilta pieniin käsi ongelmiin. Oikea käteni on joskus aikoinaan murtunut, joten luulen ongelmien johtuvan osaksi siitä. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen on alkanut oikeasta kädestä puutumaan 3. 4. ja 5. sormet. Auta armias, jos sattuu ajelemaan pieneenkään kuoppaan tai töyssyyn. Olisi kuin paimenpojan olisi iskenyt sormiin. Täytyisi varmaankin kokeilla jotain käden lepuuttajaa tähänkin pulmaan.
No eipä ole vielä motoristinautintoa haitannut nämä pienet vaivat ja ongelmat 😀 Edelleen on vaan niin älyttömän siistiä päästä Hondan kyytiin. Pienet harmit ja äksyilyt unohtuvat hyvinkin nopeasti kun pyörällä pääsee ajelemaan. Eräälle sukulaiselle sanoinkin, että oma moottoripyörä on toiseksi paras oston 🙂 Se oma rakas koiraseni menee edelleen ykköseksi, mutta pyörä tulee hyvänä kakkosena rinnalla.
Noista varusteista vielä lisää. Korvatulppia olen tykännyt pitää aina pidemmillä matkoilla. Ne suodattaa myös kypäräpuhelimesta häiriöt, jos sattuu rahisemaan. Apteekissa hieman naureskelivat, kun kävin tulppia ostamassa. Minun kun piti ostaa lasten kokoa. Mainittakoon, että olen kuitenkin hiukan yli 180 cm pitkä 😀 Korvat kuitenkin tuntuvat olevan pienet, koska nuo lasten koot sujahtavat parhaiten korviin, eivätkä tipu kesken ajon. Jännityksellä olen kyllä odottanut, että milloinkahan ne jäävät korvaan kiinni ja niitä saa tonkia jollain pihdeillä.
Ajopuku on osoittautunut hyvin vettä pitäväksi puvuksi. Sadeasua en onneksi (kopkop, koputtaa puuta) vielä tarvinnutkaan käyttää. Puvussa on myös hyvää se, että siinä on irroitettava vuori. Viileämmällä kelillä voi hyvin heittää vuoren pukuun, eikä tarvitse topata mahdottomia kerroksia villapaitoja. Koska en ollut varma vielä vuosi sitten tulevasta moottoripyöräharrastuksestani, ostin ajokengät Biltemasta. Nepä onkin osoittautuneet aivan mainioksi ostokseksi. Ne on todella hyvät jalkaan ja toimivat niin ajaessa kuin myös kävellessä. Siinäpä vinkki aloittelevalle motoristille 🙂
Kypärässä oleva aurinkosuoja on myös yksi ykkösvarusteista. Kypärää ostaessani aurinkovisiiri tuli mieleen, koska käytin silmälaseja. Tällöin ei tarvinnut puljata erikseen aurinkolasien ja silmälasien kanssa. Vuoden vaihteessa sain kuitenkin itsestäni niskasta kiinni ja kävin Medilaserilla, Kuopiossa leikkauttamassa silmäni. Voi sitä ihmetyksen määrää, miten maailma on näyttänyt erilaiselta. Ja ne värit 😀 Miten voi metsäkin olla noin vihreä!? Eikä paina enää sangat kypärän alla, eikä sadepisarat häiritse linsseissä sanomattakaan naarmuja tai muita häiriötekijöitä auringonpaisteessa. Suosittelen!! Vaikka ihan kamalaa se oli, mutta vähän aikaa kesti, on se todellakin sen arvoista. Vaikka nyt en siis rillejä enää tarvitse tulee tuota aurinkovisiiriä käytettyä lähes aina. Se jotenkin helpottaa pintojen näkemistä ajon aikana. Kaupungissa se on myös mainio suoja vaikka ajaisikin normaali visiiri auki. Niin ja olenpa minä sitä pitänyt jo ihan senkin takia, ettei ihan kaikki minua tuolla liikenteessä tunnista 😀
Ensi viikolla alkaa sitten kauan odotettu loma. Jeah!! Sitten selviää, mihinkä Hondien eturankaat näyttää. Viikonloppuna olemme kylläkin suuntaamassa Kalajoelle. Sielläpä en ole koskaan käynyt, joten mielenkiinnolla odotan merta ja rantaa. Loma- asuntomessut osuvat myös ensiviikonlopulle, joten eiköhän sielläkin tule poikettua.
Sepä ei olekaan ihan lyhyt tarina, eikä käynyt aivan käden käänteessä 😀 Tarvittiin monen monta vuotta ja orastava kolmenkympin villitys. Mielummin puhun villityksestä kuin kriisistä, koska kriisi kuvastaa aina jotain negatiivistä mutta villitys nähdään ennemmin positiivisessa valossa.
No mutta siis…Olen aina tykännyt enemmän poikien jutuista kuin tyttöjen, vaikka olen minä nukeilla leikkinyt ja tykkään meikata ja laitella hiuksia. Mutta jotenkin olen kuitenkin aina ollut aika poikatyttö. Jos ei muuten, niin ainakin juttujen perusteella. Ehkäpä tähän on vaikuttanut se, että minulla on kaksi isoveljeä. Kun toinen isoveljistäni täytti neljäkymmentä, osti hän moottoripyörän. En edes muista minkä merkkinen se oli, mutta sininen se ainakin oli. Minusta se oli ihan huippu hieno 😀 Taisi olla seuraava kesä, kun hän vaihtoi tuon kyykkypyöränsä Harley Davidsonin Fat Boyhin. Pienellä tuunauksella, siitä tuli aivan täydellinen Harrikka. Minusta tuli kerta heitolla Harrikka- fani. Vannoin, että jos minä joskus saan moottoripyörän, on se Harrikka.
Kuusi vuotta sitten, ennenkuin moottoripyöräkortin ajaminen hieman vaikeutui ja kallistui, päätin käydä ajamassa kortin. Ihan päähän pistosta päätin lähteä autokouluun. Ei minulla ollut sen enempää ajatusta pyörän hankinnasta, koska tiesin, ettei minulla taitaisi olla varaa heti pyörää ostaa. Tietysti oli mielessä, että nyt voisi olla hyvä ajaa se kortti, eikä sitten lähempänä neljääkymmentä.
Tässä välissä on pakko kertoa pienestä huijausyrityksestä, jota eräässä autokoulussa yritettiin. Kävin kiertelemässä autokouluja ja kyselin hintoja. Yhdessä autokoulussa minulle suositeltiin A1- korttia. Sillä perusteella, että naisille suositeltiin tätä. Enhän minä tietenkään osannut epäillä mitään, ennenkuin menin seuraavaan autokouluun. Ihmettelin, että miten se hinta on noin paljon kalliimpi. Sitten selvisi syykin. Eli minulle oli kaupiteltu kevarikorttia. En kyllä ymmärrä miksi. Olisin siis ajanut kevarikortin ja kohta olisin mennyt ajamaan uudestaan moottoripyöräkorttia. Siis WHAT? Hieman naisten aliarvioimista, jos kerran naisille suositeltiin tuota kevarikorttia. Minulla kun ikä riitti hyvinkin normaaliin korttiin ja olen kuitenkin suhteellisen pitkä naiseksi, en ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt ajella kevarilla. Ei minulla ainakaan pienen koon vuoksi olisi tullut ongelmia pyörän käsittelyn takia. Eli voitte arvata kummassa autokoulussa kävin korttini opiskelemassa. Ja hyvä valinta olikin, sain todella ammattitaitoista ja hyvää opetusta. Nyt on ollutkin hyvä muistella opittuja asioita.
Ja olen kyllä tullut siihen tulokseen, että ihan hyvä tuollainen moottoripyöräkortin ajaminen. Onhan se aivan erilaista istua pyörän selässä kuin auton ratissa. Joten suosittelen kaikille, vaikka se moottoripyöräkortti olisikin tullut ”kylkiäisinä”.
No mutta takaisin aiheeseen….Kyllähän se aikamoisen kuumen iski, kun kortin sai taskuun. Paljon tuli selattua netistä myytäviä pyöriä, mutta rahatilanne oli sen verran kaoottinen, ettei siihen enää pyörää voinut hankkia. Onneksi on nuo talvet, niin se hieman sitä kuumetta laski. Sen aikainen mieskään ei ollut yhtään pyörämiehiä, joten kannustusta pyörän hankintaan ei sieltä suunnalta tullut. No ehkä hyvä niinkin.
Viisi vuotta vierähti kuumeillessa ja viime vuonna tapasin motoristimiehen. Kesä tuli istuttua hänen pyöränsä ritsalla maisemia katsellessa. Pari kertaa uskalsin hänen pyöränsä puikkoihin. Voi itku, että tuntui mukavalta, vaikka ehkä se vauhti ei niin päätä huimannut 😀 Lähinnä pelonsekainen tunne siitä, että apua tää kaatuu 😀 Kypärää ostaessa tuli ostettua myös ajopuku ja kengät. Onneksi, sillä kovassa käytössähän nuo olivatkin.
Talvella mies ilmoitti, että hän ei muuten minua enää ensi kesänä kyytiin ota 😀 Osta oma pyörä! Niinpä, siitä se sitten alkoi. Tammikuun pakkasissa, joita täällä kulmilla todellakin oli, aloin selaamaan Nettimotoa. Ensin pyörittelin mielessä, että minkähän pyörän sitä ostaisi. Harrikkaunelmat olivat jo vanhoja, kun olin päässyt Honda blackbirdin kyytiin ja puikkoihin, tuntui kyykkymalli paremmalta. Ja olihan noissa Harrikoissa sitä hintaakin ensipyöräksi aika paljon. Voisihan olla, etten sitten kuitenkaan tykkäisi pyöräillä. Tietysti olin sitä mieltä, että mä haluun samanlaisen pyörän kuin tuolla ukkokullalla, enhän ole yhtään suuruudenhullu 😀 Mies siinä toppuutteli, että olisikohan parempi aloitella jollain vähän pienemmällä…Ai miks? No realiteetit kolahti vastaan kyllä nopeasti. Ei minulla ihan hirveästi rahaa pyörään olisi laittaa ja vakuutusmaksut nousisivat aika hulppeisiin hintoihin noin isossa pyörässä. Minulla kun ei niitä bonuksia ollut laskemaan vakuutuksen hintoja. Okei joo, aletaan katsomaan sitten jotain pienempää. Tietysti minulla jotain kriteerejä pyöräänkin oli, sen on oltava punainen 😀 Eli löytyy minusta joitain naisellisia piirteitäkin. Eli siis nettiin etsimään punaista pyörää, miehen vinkillä Honda cbr 600. No niitähän alkoi löytymään. Muutamasta tehtiin kauppojakin ja yksi niistä käytiin hakemassa kotiin. Hiemanhan nuo tuolla vakuutusyhtiössä naureskelivat kun ensimmäisenä arkipäivänä, pakkasta -20, kävin kyselemässä moottoripyörän vakuutusta 😀 Kuume oli hoidettu.
Vai oliko sittenkään kuumeeseen helpotusta. Nythän sitä alettiin odottamaan kesää kuin nousevaa kuuta. Aika pitkältä tuo helmikuu ja maaliskuu tuntuivat. Mutta vihdoin sitä sen verran lämpesi, että pääsi ensiajolle. Wau! Ihan huippua!
Avainsanat: ajopuku, Harrikka, Honda, kypärä, moottoripyörä, moottoripyöräkortti
No tietysti siitä, että ne lukuisat motoristit heräävät talvihorroksestaan ja lähtevät päristelemään. Niinpä, niin tein minäkin ensimmäistä kertaa ikinä. Mikäs sen mukavampaa pääsiäisen viettoa, kuin hioa ajotaitojaan auringonpaisteessa.
Ja juu, sitä se kyllä olikin. Hieman hirvitti ensimmäiset kilometrit. Edellisestä kerrasta kun sattuu sitä aikaakin olemaan. Tai siis kokeilinhan minä tuota miespuolisen pyörää viime kesänä pari kertaa, mutta sitä ennen olen pyörällä ajanut viimeksi kuusi vuotta sitten autokoulussa. Enpä olisi itsekään halunnut lähteä itseni kyytiin näin ensimmäiselle ajolle.
Ja lopussa kaikki on hyvin. Vai miten siinä Satuhäissä sanotaankaan. Ajo sujui hyvin ja kaikki selvisi ehjin nahoin, myös minä. Kiitos nykytekniikan sain suoraan ohjeita kypäräpuhelimeen. Minun kysymykset kun lahtivät ihan siitä, että millä vaihteella nyt pitää ajaa. Onneksi täällä on hiljainen liikenne ja pääsimme isommalle kentällä pikkaisen harjoittelemaan jarrutuksia ja käännöksiä. Ajo- opetuksen opit olivat hienosti jääneet mieleen, ja sieltähän ne hyvin palautuikin. Ehkäpä sitä on tämän kuuden vuoden aikana tullut kuivaharjoiteltua mielikuvissa.
Tästä sitä on hyvä lähteä kohti kesää. Turvallisia kilometrejä kaikille 🙂
