Mistä tietää, että kevät on tullut?
No tietysti siitä, että ne lukuisat motoristit heräävät talvihorroksestaan ja lähtevät päristelemään. Niinpä, niin tein minäkin ensimmäistä kertaa ikinä. Mikäs sen mukavampaa pääsiäisen viettoa, kuin hioa ajotaitojaan auringonpaisteessa.
Ja juu, sitä se kyllä olikin. Hieman hirvitti ensimmäiset kilometrit. Edellisestä kerrasta kun sattuu sitä aikaakin olemaan. Tai siis kokeilinhan minä tuota miespuolisen pyörää viime kesänä pari kertaa, mutta sitä ennen olen pyörällä ajanut viimeksi kuusi vuotta sitten autokoulussa. Enpä olisi itsekään halunnut lähteä itseni kyytiin näin ensimmäiselle ajolle.
Ja lopussa kaikki on hyvin. Vai miten siinä Satuhäissä sanotaankaan. Ajo sujui hyvin ja kaikki selvisi ehjin nahoin, myös minä. Kiitos nykytekniikan sain suoraan ohjeita kypäräpuhelimeen. Minun kysymykset kun lahtivät ihan siitä, että millä vaihteella nyt pitää ajaa. Onneksi täällä on hiljainen liikenne ja pääsimme isommalle kentällä pikkaisen harjoittelemaan jarrutuksia ja käännöksiä. Ajo- opetuksen opit olivat hienosti jääneet mieleen, ja sieltähän ne hyvin palautuikin. Ehkäpä sitä on tämän kuuden vuoden aikana tullut kuivaharjoiteltua mielikuvissa.
Tästä sitä on hyvä lähteä kohti kesää. Turvallisia kilometrejä kaikille 🙂
