Miten minusta tuli MotoristiMimmi
Sepä ei olekaan ihan lyhyt tarina, eikä käynyt aivan käden käänteessä 😀 Tarvittiin monen monta vuotta ja orastava kolmenkympin villitys. Mielummin puhun villityksestä kuin kriisistä, koska kriisi kuvastaa aina jotain negatiivistä mutta villitys nähdään ennemmin positiivisessa valossa.
No mutta siis…Olen aina tykännyt enemmän poikien jutuista kuin tyttöjen, vaikka olen minä nukeilla leikkinyt ja tykkään meikata ja laitella hiuksia. Mutta jotenkin olen kuitenkin aina ollut aika poikatyttö. Jos ei muuten, niin ainakin juttujen perusteella. Ehkäpä tähän on vaikuttanut se, että minulla on kaksi isoveljeä. Kun toinen isoveljistäni täytti neljäkymmentä, osti hän moottoripyörän. En edes muista minkä merkkinen se oli, mutta sininen se ainakin oli. Minusta se oli ihan huippu hieno 😀 Taisi olla seuraava kesä, kun hän vaihtoi tuon kyykkypyöränsä Harley Davidsonin Fat Boyhin. Pienellä tuunauksella, siitä tuli aivan täydellinen Harrikka. Minusta tuli kerta heitolla Harrikka- fani. Vannoin, että jos minä joskus saan moottoripyörän, on se Harrikka.
Kuusi vuotta sitten, ennenkuin moottoripyöräkortin ajaminen hieman vaikeutui ja kallistui, päätin käydä ajamassa kortin. Ihan päähän pistosta päätin lähteä autokouluun. Ei minulla ollut sen enempää ajatusta pyörän hankinnasta, koska tiesin, ettei minulla taitaisi olla varaa heti pyörää ostaa. Tietysti oli mielessä, että nyt voisi olla hyvä ajaa se kortti, eikä sitten lähempänä neljääkymmentä.
Tässä välissä on pakko kertoa pienestä huijausyrityksestä, jota eräässä autokoulussa yritettiin. Kävin kiertelemässä autokouluja ja kyselin hintoja. Yhdessä autokoulussa minulle suositeltiin A1- korttia. Sillä perusteella, että naisille suositeltiin tätä. Enhän minä tietenkään osannut epäillä mitään, ennenkuin menin seuraavaan autokouluun. Ihmettelin, että miten se hinta on noin paljon kalliimpi. Sitten selvisi syykin. Eli minulle oli kaupiteltu kevarikorttia. En kyllä ymmärrä miksi. Olisin siis ajanut kevarikortin ja kohta olisin mennyt ajamaan uudestaan moottoripyöräkorttia. Siis WHAT? Hieman naisten aliarvioimista, jos kerran naisille suositeltiin tuota kevarikorttia. Minulla kun ikä riitti hyvinkin normaaliin korttiin ja olen kuitenkin suhteellisen pitkä naiseksi, en ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt ajella kevarilla. Ei minulla ainakaan pienen koon vuoksi olisi tullut ongelmia pyörän käsittelyn takia. Eli voitte arvata kummassa autokoulussa kävin korttini opiskelemassa. Ja hyvä valinta olikin, sain todella ammattitaitoista ja hyvää opetusta. Nyt on ollutkin hyvä muistella opittuja asioita.
Ja olen kyllä tullut siihen tulokseen, että ihan hyvä tuollainen moottoripyöräkortin ajaminen. Onhan se aivan erilaista istua pyörän selässä kuin auton ratissa. Joten suosittelen kaikille, vaikka se moottoripyöräkortti olisikin tullut ”kylkiäisinä”.
No mutta takaisin aiheeseen….Kyllähän se aikamoisen kuumen iski, kun kortin sai taskuun. Paljon tuli selattua netistä myytäviä pyöriä, mutta rahatilanne oli sen verran kaoottinen, ettei siihen enää pyörää voinut hankkia. Onneksi on nuo talvet, niin se hieman sitä kuumetta laski. Sen aikainen mieskään ei ollut yhtään pyörämiehiä, joten kannustusta pyörän hankintaan ei sieltä suunnalta tullut. No ehkä hyvä niinkin.
Viisi vuotta vierähti kuumeillessa ja viime vuonna tapasin motoristimiehen. Kesä tuli istuttua hänen pyöränsä ritsalla maisemia katsellessa. Pari kertaa uskalsin hänen pyöränsä puikkoihin. Voi itku, että tuntui mukavalta, vaikka ehkä se vauhti ei niin päätä huimannut 😀 Lähinnä pelonsekainen tunne siitä, että apua tää kaatuu 😀 Kypärää ostaessa tuli ostettua myös ajopuku ja kengät. Onneksi, sillä kovassa käytössähän nuo olivatkin.
Talvella mies ilmoitti, että hän ei muuten minua enää ensi kesänä kyytiin ota 😀 Osta oma pyörä! Niinpä, siitä se sitten alkoi. Tammikuun pakkasissa, joita täällä kulmilla todellakin oli, aloin selaamaan Nettimotoa. Ensin pyörittelin mielessä, että minkähän pyörän sitä ostaisi. Harrikkaunelmat olivat jo vanhoja, kun olin päässyt Honda blackbirdin kyytiin ja puikkoihin, tuntui kyykkymalli paremmalta. Ja olihan noissa Harrikoissa sitä hintaakin ensipyöräksi aika paljon. Voisihan olla, etten sitten kuitenkaan tykkäisi pyöräillä. Tietysti olin sitä mieltä, että mä haluun samanlaisen pyörän kuin tuolla ukkokullalla, enhän ole yhtään suuruudenhullu 😀 Mies siinä toppuutteli, että olisikohan parempi aloitella jollain vähän pienemmällä…Ai miks? No realiteetit kolahti vastaan kyllä nopeasti. Ei minulla ihan hirveästi rahaa pyörään olisi laittaa ja vakuutusmaksut nousisivat aika hulppeisiin hintoihin noin isossa pyörässä. Minulla kun ei niitä bonuksia ollut laskemaan vakuutuksen hintoja. Okei joo, aletaan katsomaan sitten jotain pienempää. Tietysti minulla jotain kriteerejä pyöräänkin oli, sen on oltava punainen 😀 Eli löytyy minusta joitain naisellisia piirteitäkin. Eli siis nettiin etsimään punaista pyörää, miehen vinkillä Honda cbr 600. No niitähän alkoi löytymään. Muutamasta tehtiin kauppojakin ja yksi niistä käytiin hakemassa kotiin. Hiemanhan nuo tuolla vakuutusyhtiössä naureskelivat kun ensimmäisenä arkipäivänä, pakkasta -20, kävin kyselemässä moottoripyörän vakuutusta 😀 Kuume oli hoidettu.
Vai oliko sittenkään kuumeeseen helpotusta. Nythän sitä alettiin odottamaan kesää kuin nousevaa kuuta. Aika pitkältä tuo helmikuu ja maaliskuu tuntuivat. Mutta vihdoin sitä sen verran lämpesi, että pääsi ensiajolle. Wau! Ihan huippua!
