Varustusta kylmälle ja kuumalle
Niinhän siinä kävi, että kesä tulla huristeli ja juhannuskin vietettiin sateesta ja viileästä kelistä huolimatta. Heinäkuun ensimmäistä päivää jo elellään ja loma kurkkii viikon päässä. Mikäpäs siinä, mukavan oloista keliä tuo ainakin lupaa.
Pyöräiltyä on tullut kelistä huolimatta. Sehän on vain pukeutumiskysymys, eikös niin 😉 Ensimmäisinä hellepäivinä tuli käytyä pyörällä töissä ja harjoiteltua sitä kaupunkiajoa. Hyvä niin, alkaahan tuo kaupungissa päristelykin sujua.
Muutama pidempi lenkki on tullut myös heitettyä. Onneksi tuo ukko- kulta tietää ja tuntee nämä Suomen tiet paremmin kuin omat taskunsa, niin mukavan mutkaisia reittejä löytyy ihan läheltäkin. Onnea on ollut matkassa siinä mielessä, ettei sade ole haitannut ajoa kuin viimeisimmällä Viitasaaren reissulla.
Varusteet ovat kyllä tällaisessa suomalaisessa säässä melkoisen tärkeässä osassa. Itse kun tahdon olla melkoisen herkkäkaulainen vilukissa, tarvitsen jos jonkinlaista lämmikettä. Kuopion mp- messuilta ostin keväällä kaulasuojuksen, joka pitää mainiosti tuulen ulkopuolella. Se on myöskin sen verran suuri, että lämmittää mukavasti myös harteita. Lämpöisillä keleillä kaulaan riittää normaali tuubi. Olen huomannut hyväksi varustukseksi myös laskettelusukat. Saumat eivät paina ja ne lämmittävät kivasti viileämmällä kelillä. Näpit minulla tahtoo myös kylmettyä pidemmässä ajossa. Siihen en ole vielä löytänyt hyvää ratkaisua. Olisikohan kahvanlämmittemet hyvä juttu?
Tuostapa tulikin hyvä aasinsilta pieniin käsi ongelmiin. Oikea käteni on joskus aikoinaan murtunut, joten luulen ongelmien johtuvan osaksi siitä. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen on alkanut oikeasta kädestä puutumaan 3. 4. ja 5. sormet. Auta armias, jos sattuu ajelemaan pieneenkään kuoppaan tai töyssyyn. Olisi kuin paimenpojan olisi iskenyt sormiin. Täytyisi varmaankin kokeilla jotain käden lepuuttajaa tähänkin pulmaan.
No eipä ole vielä motoristinautintoa haitannut nämä pienet vaivat ja ongelmat 😀 Edelleen on vaan niin älyttömän siistiä päästä Hondan kyytiin. Pienet harmit ja äksyilyt unohtuvat hyvinkin nopeasti kun pyörällä pääsee ajelemaan. Eräälle sukulaiselle sanoinkin, että oma moottoripyörä on toiseksi paras oston 🙂 Se oma rakas koiraseni menee edelleen ykköseksi, mutta pyörä tulee hyvänä kakkosena rinnalla.
Noista varusteista vielä lisää. Korvatulppia olen tykännyt pitää aina pidemmillä matkoilla. Ne suodattaa myös kypäräpuhelimesta häiriöt, jos sattuu rahisemaan. Apteekissa hieman naureskelivat, kun kävin tulppia ostamassa. Minun kun piti ostaa lasten kokoa. Mainittakoon, että olen kuitenkin hiukan yli 180 cm pitkä 😀 Korvat kuitenkin tuntuvat olevan pienet, koska nuo lasten koot sujahtavat parhaiten korviin, eivätkä tipu kesken ajon. Jännityksellä olen kyllä odottanut, että milloinkahan ne jäävät korvaan kiinni ja niitä saa tonkia jollain pihdeillä.
Ajopuku on osoittautunut hyvin vettä pitäväksi puvuksi. Sadeasua en onneksi (kopkop, koputtaa puuta) vielä tarvinnutkaan käyttää. Puvussa on myös hyvää se, että siinä on irroitettava vuori. Viileämmällä kelillä voi hyvin heittää vuoren pukuun, eikä tarvitse topata mahdottomia kerroksia villapaitoja. Koska en ollut varma vielä vuosi sitten tulevasta moottoripyöräharrastuksestani, ostin ajokengät Biltemasta. Nepä onkin osoittautuneet aivan mainioksi ostokseksi. Ne on todella hyvät jalkaan ja toimivat niin ajaessa kuin myös kävellessä. Siinäpä vinkki aloittelevalle motoristille 🙂
Kypärässä oleva aurinkosuoja on myös yksi ykkösvarusteista. Kypärää ostaessani aurinkovisiiri tuli mieleen, koska käytin silmälaseja. Tällöin ei tarvinnut puljata erikseen aurinkolasien ja silmälasien kanssa. Vuoden vaihteessa sain kuitenkin itsestäni niskasta kiinni ja kävin Medilaserilla, Kuopiossa leikkauttamassa silmäni. Voi sitä ihmetyksen määrää, miten maailma on näyttänyt erilaiselta. Ja ne värit 😀 Miten voi metsäkin olla noin vihreä!? Eikä paina enää sangat kypärän alla, eikä sadepisarat häiritse linsseissä sanomattakaan naarmuja tai muita häiriötekijöitä auringonpaisteessa. Suosittelen!! Vaikka ihan kamalaa se oli, mutta vähän aikaa kesti, on se todellakin sen arvoista. Vaikka nyt en siis rillejä enää tarvitse tulee tuota aurinkovisiiriä käytettyä lähes aina. Se jotenkin helpottaa pintojen näkemistä ajon aikana. Kaupungissa se on myös mainio suoja vaikka ajaisikin normaali visiiri auki. Niin ja olenpa minä sitä pitänyt jo ihan senkin takia, ettei ihan kaikki minua tuolla liikenteessä tunnista 😀
Ensi viikolla alkaa sitten kauan odotettu loma. Jeah!! Sitten selviää, mihinkä Hondien eturankaat näyttää. Viikonloppuna olemme kylläkin suuntaamassa Kalajoelle. Sielläpä en ole koskaan käynyt, joten mielenkiinnolla odotan merta ja rantaa. Loma- asuntomessut osuvat myös ensiviikonlopulle, joten eiköhän sielläkin tule poikettua.
